Kohu Veikkaus Oy:n ympärillä on poikinut keskustelun monopolijärjestelmän mielekkyydestä. Monella riittää sanottavaa, vaikka todellista pätevyyttä kommentointiin ei ole tai mielipide on muodostettu pelkästään sidonnaisuuksien takia. On todettava, että vedonlyöjät, pokerinpelaajat tai kansalaisaloitteen organisoineet peliongelmaiset eivät ole vaatimassa monopolin purkua. Se voi silti olla tulevaisuudessa vaihtoehto, ja siitä pitää pystyä keskustelemaan faktoihin tukeutuen. Erityisen harmillista on se, että avainasemassa olevat ministerit ja kansanedustajat eivät ole valmiita pohtimaan muita mahdollisia rahapelaamisen malleja vaan toteavat ykskantaan: ”Tämä ei meille sovi”.
Ministeri Annika Saarikko lukitsi kantansa tuoreen bloginsa avauslauseessa: ”Rahapelimarkkinoiden vapauttaminen kilpailulle ei ratkaise pelaamisesta johtuvia ongelmia, se saattaa jopa lisätä niitä”. Hän otti esille myös varsinaisen argumenttien argumentin: ”Ei ole kovin kauaa aikaa siitä, kun brittilehti The Guardian nimesi Veikkauksen yhdeksi suomalaiseksi innovaatioksi, josta maailma voisi ottaa oppia. Koin monen muun suomalaisen tavoin maininnasta suurta ylpeyttä”. Mikäli ministerin mielipide ei tullut vielä aiemmista sitaateista selväksi niin ”puolustan suomalaista edunsaajakenttää” viimeistään varmistaa sen. Näin ei ministeritason henkilön pitäisi puhua. Nykyinen hallituksemme on korostanut hallitusohjelmassaan uutta faktapohjaista päätöksentekoprosessia. Saarikon teksti edustaa jotain aivan muuta. Itse teksti on raskas kommentoitavaksi kohta kohdalta, koska se on pelkästään höttöä höystettynä asiavirheillä.
Toisaalla ministeri Sirpa Paatero on kommentoinut ruotsalaisten kokemuksia lisenssijärjestelmästä iskevästi: ”Tulot tippuivat ja haitat kasvoivat”. Tässä on yritetty perustaa näkemys faktoihin, mutta lopputuloksena puhuttu sujuvasti vääristeltyä totuutta. On totta, että Svenska Spelin tulot putosivat hieman vuoden 2019 ensimmäisellä puolivuotisjaksolla. On kuitenkin harhaanjohtavaa jättää mainitsematta, että peliyhtiöiden maksamien verojen määrä on ylittänyt kaikki odotukset. Ja viimeisimpien ruotsalaisten tutkimuksien mukaan todella pitää paikkaansa, että pelihaitat ovat kasvaneet, mutta ministeri Paatero ei ehkä ole ymmärtänyt, että haittatutkimukset on tehty aikana ennen rahapeliuudistusta, jolloin Ruotsissa oli vielä pelimonopoli.
Voisiko monopolijärjestelmää kehittää? Hyviä ehdotuksia ainakin on tehty: Inka Silvennoinen/Peluuri on esittänyt omistajaohjauksen siirtoa STM:lle ja tämä olisi perusteltu muutos, jos halutaan aidosti mennä pelihaitat edellä. Usealla suulla on myös vaadittu, että veikkausvoittovarojen olisi mentävä valtion budjettiin ilman korvamerkintää. Looginen parannus tämäkin. Edunsaajajärjestelmä pitäisi poistaa siitä yksinkertaisesta syystä, että sen olemassaoloa ei voi mitenkään perustella, jos samanaikaisesti monopolin pääasiallinen tehtävä on pelihaittojen vähentäminen. Esimerkiksi SAK-taustainen tuetun lomatoiminnan yhdistys saa kolme kertaa enemmän avustusta kuin Veikkauksen rahoittama Peluuri, jonka toimintaa tuetaan vuosittain miljoonalla eurolla. Eikö järjestelmässä, jonka olemassaolon oikeutus liittyy pelihaittojen vähentämiseen, tämä suhde pitäisi olla vähintäänkin toisin päin?
Edunsaajista riippumattomasti tulisi harkita, olisiko syytä alentaa Veikkauksen tuottotavoitetta. Onko kiveen kirjoitettu fakta, että pelaajien on hävittävä 1.8 miljardia, jotta veikkausvoittovaroja on vuosittain jaettavaksi miljardi? Entä jos tavoiteltaisiinkin vain 0.5 miljardin jakosummaa, joka jaettaisiin budjetin kautta. Silloinhan pelaajat häviäisivät ”vain” 0.9 miljardia. Mihin se toinen 0.9 miljardia sitten katoaisi? No sehän jäisi pelaajille itselleen muuhun elämään käytettäväksi. Ja tämä olisikin pelaajille ihan oikea lottovoitto!
Veikkauksen asemasta pitää puhua rehellisesti ja faktapohjalta. Toistaiseksi rehellisimmän kommentin Veikkaus-keskusteluun on esittänyt kansanedustaja Hjallis Harkimo, jolta kysyttiin, miksei tämä aikanaan tehnyt Veikkauksen hallituksessa ollessaan mitään pelihaittojen vähentämiseksi: ”Rehellinen vastaus, en tehnyt asialle mitään kun olin Veikkauksen hallituksessa. En ymmärtänyt asiaa, eikä sitä tuotu hallituksessa esille.” Kommentti ei anna vastauksia rahapelijärjestelmään liittyviin kysymyksiin, mutta kertoo toisaalta paljon siitä, millaisissa olosuhteissa päätöksiä tehdään.
Tärkeä kansalaisaloite #pelikoneetkauPOISta on jo nyt rahapeleihin liittyvän ymmärryksen ja keskustelun lisääntymisen ansiosta menestys. Seuraavaksi päätöksentekovallassa olevien avainhenkilöiden olisi syytä skarpata. Häviäminen rahapeleihin ei ole kansalaisoikeus, pahimmillaan se on sairaus, jota pitää hoitaa ja ennaltaehkäistä.
Korostetaan vielä lopuksi: Suomen Urheiluvedonlyöjät ry ei vastusta rahapelimonopolia vaan ainoastaan siihen liittyviä heppoisia kannanottoja.
Kari Rajainmäki
Suomen Urheiluvedonlyöjät ry:n puheenjohtaja